Meren Ajaton, myös Ateksi kutsuttu suomenhevosori on luonteeltaan hyvinkin orimainen ja suoraan sanoen rämäpää. Tietenkin tammoille hirnutaan kutsuvasti aina tilaisuuden tullen ja oreja haastellaan mahdollisuuksien mukaan, mutta Aten energia ei todellakaan lopu tähän. Hoitaja, taluttaja tai ratsastaja saa olla koko ajan valppaana, jos haluaa pitää orin aisoissa. Siitäpä idea orin nimeenkin tuli: Atte voi yöllä tai heti herättyään tehdä mitä hullumpia asioita. Sisäinen kello tältä orilta taitaa puuttua kokonaan.
Hoitaessa Atte on hyvinkin rauhaton ja olisi hyvä, jos orin pystyisi aina hoitamaan käytävällä tai muussa avarassa tilassa, jossa saa hevosen hyvin kiinni. Karsinasta orin pyydystämiseen eitosin tarvita muuta kuin vikkeliä jalkoja ja rauhallisia liikkeitä. Kun Aten on sitten saanut kiinni ja hoitaja ottaa harjaa käteen, avaa Atte riimunnarun solmut ja steppailee karsinassaan peränurkkaan tai mahdollisuuksien mukaan ulkomaailmaan. Ori osaa avata miltei minkälaisen solmun tahansa, joten siksi käytävä on suositeltava hoitopaikka. Harjauksesta Atte kuitenkin, jotenkin yllättävästikin, pitää ja osaa ori rentoutuakin harjauksen aikana. Häiriötekijöinä toimii kuitenkin yleensä muut hevoset, ruoka tai ylimääräinen energia. Kavioiden nosto sujuu hyvin, ei siinä mitään. Tietenkin joskus kun Atte on oikein keskittynyt hirnumaan, niin jalat pysyvät maassa kuin juurtuneina. Satulan ja suitsien kanssa touhuaminen ei haittaa herraa lainkaan. Satulavyö tosin tuntuu ajoittain hieman lyhyeltä ja suitsia laittaessa tuntuu, kuin ori olisi kasvanut ainakin puolimetriä viime näkemän. Sen pahempia ongelmia ei kuitenkaan hoidettaesa ilmene.
Atella eivät kovin monet ratsasta, sillä jos yhdenkin kerran näkee oripojan vauhdissa, ei missään tapauksessa halua joutua hevosen selkään ikinä. Kaikki ongelmat johtuvat oikeastaan vain siitä, että Atte painattaa niin lujaa, että ratsastaja menettää hallinnan ja ehkä vahingossa hipaisee ohjia tai koskettaa phkeilla. Attehan on siis erittäin herkkä kyljistään ja suustaan ja kovassa vauhdissa kun ratsastaja antaa vahingossa apuja, niin Atte yrittää tietenkin totella. Yleensä se tarkoittaa äkkipysähdyksiä tai pohkeenväistöjä takaperin, mutta ori suoritutuu suhteellisen hyvin näistäkin. Siis silloin, kun huomioidaan, että herra tekee kaiken kiitoravissa. Edellä mainitut tilanteet voi kuitenkin välttää sillä, että ratsastaja tietää selkään noustessaan mitä asioita tulee ottaa huomioon. Rauhallisella istunnalla ja kevyillä avuilla Atte kulkee reippaasti karkaamatta käsistä. Atte omaakin hienot askellajit. Käynti on herralla sulavaa ja energistä ja ravikin suhteellisen mukava. Pieniä pidätteitä tosin ravissa Atte kaipaa, sillä muuten meno yltyy kiitoraviksi tai pompotukseksi. Ravissa ratsastajan tulee musitaa myös olla rentona, jotta Atte ei tulkitse istuntaa pidättäväksi tai eteenpäin ajavaksi. Laukka Atella on pyörivää, aavistuksen rempseääkin toisinaan. Puolipidätteet ovat tässäkin askellajissa avainsana eikä laukassa tapahdukaan yhtä helposti kömmähdyksiä kuin ravissa. Kouluratsastus on Atella verissä ja ori nauttiikin haastavista liikkeistä sekä pienistä avuista. Kertaakaan Atte ei ole vielä pitkästynyt koulun kiemuroihin, mutta silti ori saa hypätä esteitä ja maastoillakin pari kertaa viikossa. Esteillä ori kuumuu hiukkasen liikaa ja ratsastaja saakin rauhoitella oria koko harjoituksen ajan. Hypyt onnistuvat Atelta kuitenkin hyvin eikä herra yritä pahastikaan ryöstää. Ja Atte on kuin luonnonlapsi, niin hyvin herra viihtyy maastossa. Varmajalkainen ori on luotettava mastoratsu, ja kun kentällä ori tarvitsee kokneneen ratsastajan, niin maastossa herran selässä voi istua vaikka lapsi.
Lastaus on tätä nykyä Atelle kuin lasten leikkiä. Ori astelee reippaasti lastaussillan ylös ja matkustaa koko matkan ajan erittäin kiltisti eikä melua yhtään. Tai no, jos tammoja tai oreja on kovinkin lähellä niin kyllä sitä hirnumista sattaa kuulua, varsinkin alkumatkasta. Ennen Atte tosin vierasti rämisevää koppia kuin kissa vettä, eikä kisamatkoista tullut mitään. Pitkän harjoittelun ja totuttamisen sekä tutuilta vihjeiden keräämisen jälkeen herra kuitenkin oppi menemään koppiin ja olemaan siellä aivan rauhallisesti. Mutta koska ori on kyseessä, niin pienet hirnumiset ja steppaukset vilisevällä kisapaikalla ovat aivan normaalia käyttäytymistä.
Atte on kisapaikalla hyvinkin normaalsiti käyttäytyvä ori, tai ehkä siitä rajuimmasta päästä oreja. Steppaus ja hirnuminen, uhoaminen ja pystyyn nouseminen ovat hyvinkin mahdollisia liikkeitä kisapaikalla, varsinkin muiden hevosten ollessa hyvin lähellä. Hännässään Atte kantaa aina punaista rusettia ja ilman sitä voisi alkuverryttelystä tulla kaaosmainen rodeokilpailu. Itse suoritus kisakentällä menee suhteellisen hyvin, monien puolipidätteiden käyttö ja apujen anto takaa sen, että >ten mielenkiinto pysyy suorituksessa.
