23.01.2009 myönnetty Champion-arvonimi, myöntäjänä Crystal
Luonne
Rökin Wekkuli on temperamenttinen ori, jonka kanssa on kuitenkin mukava työskennellä. Ori häslää usein turhan paljon ja vaikeuttaakin asioita tällä hyörimisellään, mutta rauhoituttuaan herra on erittäin valloittava persoona. Näykkiminen, karkailu tai muu agressiivinen käytös on hyvin harvinaista ja pikemminkin vahingon kautta tapahtuvaa, kuin tahallista. Ruoka-aikaan pieni seinien potkiminen ja kiljuminen ovat odotettavaa käyttäytymistä, mutta sen pahemmin Wekkuli ei yritä tallia hajoittaa. Rakkain asia herralle on lumi ja maastossa ori oikein nauttii luistelemisesta jään pinnalla tai laukkaamisesta lumikasoihin. Ratsastaja tosin ei välttämättä arvosta lumipesua tai muita jekkuja.
Wekkuli on hoitaessa hyvinkin kuumaverinen poika, ehkäpä orilla onkin suonissaan lämminverisen verta, kun talvellakin kuumuu herkästi? No, kylmäverinen tuo on, sen silmät osaavat kertoa nähdessään oripojan ensimmäistä tai viimeistä kertaa. Karsinaan saapuminen on Wekkulin mielestä mukava yllätys, oli sitten vuorokaudenaika mikä tahansa. Tulija saa osakseen hellyyttävän ilmeen ja tökkäisyn kainaloon. Ja sitten, kun selviää ettei makupaloja olekaan mukana, niin käytös muuttuu piittaamattomaksi ja tarkkaavaisuus siirtyy jonnekin muualle. Harjaus sujuu mukavasti, pientä uhittelua on toki odotettavissa ainakin kerran harjauksen aikana, ja viimeistään jalkoja nostettaessa orin uppiniskaisuus pääse esille. Kyllähän nuo kaviot kuitenkin ylös nousevat, yleensä kuitenkin harmistuneen tuhahduksen saattelemana. Jos kyseinen hoitaja on kuitenkin Wekkulille tuttu, niin kyllä niitä lämpimiä tunteitakin voi odottaa. Suitsiminen ja satuloiminen on arkea tälle herralle, mutta silti satulavyö tuntuu kasvavan normaaliin mittaansa vasta kentällä tai maneesissa; karsinassa vyö ei meinaa mennä sitten millään kiinni. Ruokinta sujuu ongelmitta, tosin potkujen ja kiljumisen saattelemana. Tokihan Wekkulin tulee saada ruoka naamarinsa eteen juuri tällä sekunnilla ja ainakin ensimmäisenä koko tallista.
Ratsuna Wekkuli on erittäin mielenkiintoinen ja vauhdikas, sillä jokaiselle päivälle riittää orilta yhtä paljon energiaa, siihen voi luottaa. Selkään noustessa takapää saattaa liikkua hieman pakoon ja käyntiaskeleet alkuverryttelyn aikana ovat erittäin tanssahtelevia ja energisiä. Ravi kaipaa aina puolipidätteitä matkaansa, tai muuten se on piakkoin Wekkuli, joka johtaa ratsastusta. Laukka on herralla pyörivää ja tasaista, mutta kyllä sitä askeleen pituutta riittää estekisoissa uusintaradoille. Koulukiemurat ovat Wekkulin juttu, ainakin melkein. Päättäväinen ratsastaja, tai ei välttämättä niin kovin päättäväinenkään, saa Wekkulista kuitenkin esille hienon kouluratsun ja ori onkin innokas ja nopea oppimaan uusia liikkeitä. Joskus on tietenkin niitäkin päiviä, että ori ei millään haluaisi tai jaksaisi tehdä yhtikäs mitään. Esteistä Wekkuli innostuu
kauheasti joka kerta, usein niinkin paljon, että puolet tunnista menee rauhoitteluun ja koulun vääntämiseen. Rauhoituttuaan ori hyppää kuitenkin erittäin hyvin ja kuuntelee ratsastajaa loistavasti. Hyppytekniikkakin on orilla hallussa ja käsistä poika ei yritä karata sen jälkeen, kun kerran herra on kerran rauhoittunut. Maastossa Wekkuli on pirteä ja kaahailee lujaa metsätetiä pitkin saatuaan luvan. Lumesta ori pitää ja rakastaa tätä ihanan valkeaa ainetta ja varsana Wekkuli oppi ryntäilemään lumikasoihin ja liukumaan jäällä. Näistä leikeistä ori ei ole luopunut vanhemmallakaan iällä.
Kun eteen tulee lastaus, kannattaa jo edellisenä päivänä ruveta keräämään henkisiä ja fyysisiä voimia. Heti kun Wekkuli ymmärtää, että sen odotetaan menevän ahtaaseen koppiin, herra lyö jarrut päälle ja parhaimmissa tapauksissa vaihtaa vaihdekepin asennon peruutukselle. Edes kopin kiertely ei innosta oria, vaan suojaisa ja turvallinen talli on ainoa mahdollinen suunta minne kävellä. Reippaus, maanittelu, päättäväisyys, ystävällisyys, kiristys, huijaus tai mikä muu tahansa ei tepsi tähän oriin. Edes porkkanat eivät kiinnosta. Sen sijaan, jos Wekkuli saa katsella vierestä muiden käppäilyä koppiin, seuraa ori suhteellisen kiltisti perässä. Lastaussillasta kuuluva kopina järkyttää, tietenkin, Wekkulin
puolikuoliaaksi, samoin kuin kaikki kalahtelu ja kahina. Joka kerta lastauksesta ollaan kuitenkin selvitty tähän asti, vaikka kisoissa on ravattu ahkerasti monia kymmeniä kertoja.
Kisapaikalla Wekkuli on oma ihanainen, ylienerginen, itsensä. Tanssikuvio menee "Kaksi steppiaskelta vasemmalle, yksi oikealle, askel eteen ja askel taakse." Joissain tapauksissa myös joko etuhyppy tai takahyppy on hyvä ohjelmanumero, eli siis pukki tai pystyyn nouseminen. Lämmittelyalueella orin hännässä keikkuu punainen rusetti, jotta älykääpiötkin ymmärtävät kiertää orin kaukaa kiimaisilla tammoillaan. Älykääpiö-nimitys tulee siitä, että kaikki joilla on silmät ymmärtävät kiertää huutavan ja melskaavan orin kaukaa. Suoritukseen, ihme kyllä, Wekkuli jaksaa keskittyä. Jokaisesta hypystä tulee yhtä tasapainoinen kuin kotikentillä eikä ratsastajan roikkuminen aivan vinossa satulassaan haittaa kuin hieman oria. Wekkulilla sattuu olemaan niin hyvä imu esteille, että radan ori suorittaisi hyvin vaikka ratsastaja vain näyttäisi mitkä esteet tulee hypätä. Hyvän ajan saavuttamiseksi ratsastajankin on tosin mukauduttava hyppyihin kieli keskellä suuta.
